Nyt teitä rakkaita palleroisia jotka tätä luette ihastuttaa/sulostuttaa/vihastuttaa/masentaa/piristää taas uusi Legacy Challenge- haasteen edistymisestä kertova blogi. Tällä kertaa kyseessä on Mustamäen suvun tarina. Lue ihmeessä jos haluat eikä sinulla ole muuta tekemistä. Tässä vaiheessa täytynee kertoa että pelaan uusilla säännöillä, lasken pisteitä ja käytössäni ovat rajoitukset eXtreme, One Way Street, Free Roaming Ghosts ja Matriarchy, yhteensä 5 pistettä. Suku ylikansoittaa Kaunialaa.

Tässä ensimmäisessä osassa keskityn Serena Mustamäen tarinaan. Serena on köyhä tyttönen, joka asuu Kaunialan reunamilla syystä, jota ei itsekään tiedä. Hän ei muista menneisyyttään, vaan vain pitkän pudotuksen, äkkipysähdyksen ja kirkkaan valon. Ei kovin valaisevia muistikuvia, eh?

Vaikka Serena ei muista mitään, hän jotensakin tietää rakastavansa maalaamista. Hän kaivaa takataskustaan siveltimen ja alkaa sutia epämääräisiä vetoja tyhjälle kankaalle. Luova sielu vapautuu hetkeksi kahleistaan... ja Serena saa ensimmäisen luovuuspisteensä.

Ensimmäiset päivänsä Kaunialassa Serena joutuu elämään (tai saa elää) tilauspitsan turvin. Vaivaiset 40 simoleonia maksava pitsa ravitsee noin 3 simpäivää. Ja lisäksi pitsa on hyvää.

Pitsan jälkeen Serenalle ei jää paljoa rahaa, joten hän tarttuu sanomalehteen ja selaa ensimmäiseksi työsvulle. Ensimmäiseksi hänen silmäänsä osuu ilmoitus, jossa kaivataan uusia lääketiedealan ihmisiä. Serenalla on käytössään huipputiukka RAHAA -suunnitelma (Rahan Armotonta Haalimista Aikuisiän Ajan), ja koska palkka on heti alussa hulppeat 280 simoleonia, Serena telepatioi hieman ja työ on hänen.

Seuraavaksi tontille tupsahtaa komea, tumma mies, joka sanoo nimekseen Taneli Haaveinen. Serena lähestulkoon pomppii riemusta, mutta epäonneksi Taneli ei pidä flirttailusta. Aijai, taitaa jämähtää ystävyyssuhteeksi.

Pian Serena saa soiton komealta townielta, joka pyytää häntä viettämään iltaa stadiin ystäviensä kanssa. Minä vihaan noita ystäväretkiä - mutta mitäpä Serena ei tekisi saadakseen tavata hurmaavan miesehdokkaan.

Pian Serena on häätänyt kaikki miehen ystävät ja pari suuntaa treffeille. Treffit ovat käteviä - niistä saa platinamielialan, ystäviä, tarpeet vihreälle ja lopuksi pikaystävän, arvokkaan tavaran tai taitopisteen.

Ja sitten, punaisen betoniseinän vieressä ja auringonmuotoisen lampun alla Serena saa ensisuudelmansa tältä townielta. Tästä taitaa tulla todellinen rakkaustarina.

Tietysti Serenan pitää tehdä tuttavuutta muidenkin naapuruston miesten kanssa. Jos vaikka löytyisi parempi sulhasehdokas. Mutta kuvan mies se ei ole - ei tuolla nenällä ja leualla.

Löytyisiköhän tästä rautapapasta Serenalle elinikäinen kumppani?

Tai ehkei sittenkään. Ei tuolla pärställä.

Heeetkonen! Peliini ilmestyy taas vaihteeksi vampyyri, ja taksin jo tilannut Serena jää juttelemaan. Lemmenjuoman pienellä kannustuksella Serenan ja Kreivi Kiisken suhteet pomppaavat nopeasti yli viidenkympin. Taksi huristaa pois, ja Serena joutuu tilaamaan uuden.

Kutsuttuaan tuon yön kuninkaan kämpilleen Serena lämmittelee vielä hieman välejä Kreivin kanssa. Lopulta tunnelma tiivistyy hieman liikaa ja Serena joutuu puraistuksi.

On tässä vampirismissa hyvätkin puolensa. Esimerkiksi tämä. Mutta taidan silti kutsua treffipalvelun, töissähän täytyy käydä.

Serena ostaa antivampiriinia ja juo kulauksen. Hetken neitokaisen kasvoilla käväisee omituinen ilme, ja pian hän nousee leijumaan ja alkaa huutaa. Onneksi antivampiriinin teho oli oikea, Serena antivampirisoituu.

Harmi vain, että tämä kuvake jää Serenalle vielä normaalinakin. Pelottavaa.

Tässä on Serenan nykyinen omaisuus. Kaiken rahan hän on saanut tekemällä itse rankasti töitä. Aika hyvin, jos muistaa extremealun?

Niin, tehän muistatte sen ihanan townien, nimeltään Kari, jota nähtiin tässä tarinassa vähän aikaa sitten? No, hän alkoi aivan yli-ihanaksi ja toi Serenalle yli 13 000 simoleonia, joilla Serena rakensi itselleen ja rakkaalleen pienen sinisen talon.

Niin, Serena edistyi mukavasti lääketieteen uralla ja sai sen urapalkinnon takapihallaan, mutta työ alkoi viedä tilaa elämältä. Niinpä Serena vaihtoi lääketieteestä politiikan saralle.

Ja sitten eräänä päivänä Serena rohkaisi mielensä ja pyysi mieheltään:
"Kari kulta... me olemme jo rikkaita ja kauniita ja rohkeita, joten elämämme menettää merkityksensä... hankitaan lapsi!"
Ja Kari myöntyi.

Pian Serena onkin raskaana. Valitettavasti näistä asioista tietämättä Serena tähyilee vauvaa pöntöstä. Ei löydy.

Niin kullannuppuset, minähän olen koko tarinan ajan kiusannut teitä olemalla näyttämättä tämän Karin kasvoja, vaikka Serena ja hän ovatkin olleet yhdessä jo jonkin aikaa. Niin, tässä hän on. Serena ja Kari menevät naimisiin salaa olohuoneessaan, kun Kari on vielä pyjamassaan.

Sitten Serenan vatsa kasvaa hassusti vain ylävatsan kohdalta. Johtuu varmaan ladatuista farkuista jotka ovat a-i-van liian tiukat Serenalle.

Ja sitten eräänä yönä Serenan maalatessa kammottavan rumaa taulua synnytys käynnistyy. Serenan vatsaan sattuu, mutta onneksi hän muistaa millaista oli muuttua vampyyrista ihmiseksi, joten hän selviää hyvin.

Tyttövauvahan sieltä tuli. Pikkuinen on perinyt kaikki äidinsä värit ja saa nimekseen Netta. No niin, perijä on selvä.

Netta kasvaa näin suloiseksi taaperoksi. Hän on suloinen ja kaunis aivan kuten äitinsäkin.

Ja mitä muutakaan Serena vapaa-aikanaan tekee kuin pamahtaa paksuksi. Kireissä farkuissa.

Ja pieni poika, Eppu Mustamäki tulee maailmaan. Näihin tunnelmiin loppuu tämä tarina. Seuraava osa kertookin sitten perijätär Netan kasvusta ja elämästä. Serenan tarina hujahti ohi aivan liian pian - pelissänikin ajassa, joka kesti aamuyhdeksästä kahteen. Minäkö pelaan liikaa simsiä?

(noh, olin kipeänä)