Jatkoa on (toivottavasti) tulossa, mutta se antaa odottaa itseään. Joulu- & Glamour-pakettien asentamisen jälkeen peli takkuilee eikä päästä minua Mustamäkien tontille pelaamaan. Asennan pelin uusiksi, varmuuskopiot on, mutta jos jokin menee pieleen... niin, no, toivotaan siis että mikään ei mene pieleen. Kiitos jos jaksatte odottaa, immeiset <:o) Hyvää Joulua!

Vihdoin saatte lukea toista osaa Mustamäkien tarinasta. Viime tarinassa Eppu syntyi, ja tässä osassa molemmat lapsukaiset ovat saapuneet kasvuikään. Netta on superlahjakas ja superkaunis kuten äitinsä ja Eppu on... no, ainutlaatuinen.

Eppu muuttuu taaperoksi. Oli tarkoitus ottaa kuva vasta pojasta taaperona, mutta pikkuinen näytti niin suloiselta isänsä kanssa, etten voinut vastustaa kiusausta.

Ja Eppu muuttuu oikein komeaksi pojaksi ja saa päälleen valkoisen smokin, joka näyttää olevan pelini lempivaate. Lähes kaikki kasvavat taaperoni saavat ylleen tuollaisen.

Ulosottomieskin käväisee piristämässä minua, onnistumatta siinä. Mies vie vain lavuaarin kylppäristä, mutta silti hymiö pakun kyljessä kertoo tunteistani aika paljon.

Pian on Netankin syntymäpäivä, ja hänestä tulee oikein kaunis tyttö. Pelinikin osoittaa minulle hieman kunnioitusta, eikä bugita enää yhtään enempää.

Netta lähtee kouluun ensimmäistä kertaa elämässään. Tyttönen katoaa pian bussin syvyyksiin.

Ja tuo mukanaan kympin todistuksen. Ei kovin suuri ihme, mutta no... sellainen kuitenkin.

:') Juuri tämän takia minä rakastan lapsiperheitä. Söpöä.

Ja eräänä iltana Eppukin päättää pamahtaa pojaksi. Vilkutan iloisena taaperoajoille...

Netta on alkanut maalata tauluja ja saada niistä enemmän rahaa kuin äitinsä. Kuvassa olevasta maalauksesta neiti kääri 77 simoleonia. En malta odottaa teini-ikää...

Sitten tyttö alkaa maalata muotokuvia. Ensimmäiseksi uhriksi suostuu äiti Serena, joka kyllä vähän naureskelee tyttärensä halulle maalata.

Eppu seuraa siskonsa esimerkkiä ja ryhtyy ihmelapseksi.

Kari ottaa asiakseen ostaa Serenalle säälliset vanhuusvaatteet ja lähtee pyjamassaan yhteisötontille. Siitähän voisi tulla vaikka uusi trendi: flanellipaita ja housut samaa väriä roikkuvat varmasti kaikkien päällä kun Kari kehtaa seuraavan kerran näyttää naamaansa ulkona.

Ja sitten Serenasta tuleekin vanhus. Nyt jos joskus on loistava aika vaihtaa kiharat ja pinkki huulikiilto johonkin kypsempään.

Ja heti perään on Netankin syntymäpäivä.
"Hmm... mitäs toivoisin... hei, toivon että pääsen eroon niistä turkooseista jakkaroista!"

Netasta kasvaa oikein menevän näköinen neiti. Silmät kyllä ovat hieman oudot, mutta nätti tyttö kumminkin. Neiti saa perhetavoitteen (d'oh! Minä haluan tietotavoitteen!)

Netan kauneus puree johonkin toiseenkin, ja Netta saa ensisuudelmansa varsin... ehh... omaperäisen näköiseltä poikaystävältään.

Sitten Netta hankkii työn ravintola-alalta. Hän pääsee tiskaamaan johonkin kähmäiseen kulmakuppilaan Stadissa. Ja vain hetki, ja Netta onkin jo huipulla.

Hei! Eikös Eppu vasta syntynyt? No, kohtalo ivaa minua ja tekee Epusta komeamman kuin siskosta kauniin ja Eppu saa normaalit silmätkin. Eppu taas saa suosiotavaoitteen, joka on myös hänen isällään.

Eppu (jolla on shortsit -.-) tuo koulusta kotiin hemaisevan minariblondin ja lähtee treffeille. Ensisuudelmansa teini saa lähes samassa kohtaa olohuonetta kuin sisarensa.

Sitten Netta saa luovuuden täyteen. Olisikohan nyt sopiva aika lähteä yliopistoon koulutusta hankkimaan? Apurahoja nuori neito sai huimat 4000 simoleonia (ruuanlaitosta, luovuudesta, karismasta, kympin arvosanasta ja teiniuran huipulle pääsystä). Seuraavassa osassa nähdään kuumia tunteita, yliopisto ja tietenkin kolmas sukupolvi!

Nyt teitä rakkaita palleroisia jotka tätä luette ihastuttaa/sulostuttaa/vihastuttaa/masentaa/piristää taas uusi Legacy Challenge- haasteen edistymisestä kertova blogi. Tällä kertaa kyseessä on Mustamäen suvun tarina. Lue ihmeessä jos haluat eikä sinulla ole muuta tekemistä. Tässä vaiheessa täytynee kertoa että pelaan uusilla säännöillä, lasken pisteitä ja käytössäni ovat rajoitukset eXtreme, One Way Street, Free Roaming Ghosts ja Matriarchy, yhteensä 5 pistettä. Suku ylikansoittaa Kaunialaa.

Tässä ensimmäisessä osassa keskityn Serena Mustamäen tarinaan. Serena on köyhä tyttönen, joka asuu Kaunialan reunamilla syystä, jota ei itsekään tiedä. Hän ei muista menneisyyttään, vaan vain pitkän pudotuksen, äkkipysähdyksen ja kirkkaan valon. Ei kovin valaisevia muistikuvia, eh?

Vaikka Serena ei muista mitään, hän jotensakin tietää rakastavansa maalaamista. Hän kaivaa takataskustaan siveltimen ja alkaa sutia epämääräisiä vetoja tyhjälle kankaalle. Luova sielu vapautuu hetkeksi kahleistaan... ja Serena saa ensimmäisen luovuuspisteensä.

Ensimmäiset päivänsä Kaunialassa Serena joutuu elämään (tai saa elää) tilauspitsan turvin. Vaivaiset 40 simoleonia maksava pitsa ravitsee noin 3 simpäivää. Ja lisäksi pitsa on hyvää.

Pitsan jälkeen Serenalle ei jää paljoa rahaa, joten hän tarttuu sanomalehteen ja selaa ensimmäiseksi työsvulle. Ensimmäiseksi hänen silmäänsä osuu ilmoitus, jossa kaivataan uusia lääketiedealan ihmisiä. Serenalla on käytössään huipputiukka RAHAA -suunnitelma (Rahan Armotonta Haalimista Aikuisiän Ajan), ja koska palkka on heti alussa hulppeat 280 simoleonia, Serena telepatioi hieman ja työ on hänen.

Seuraavaksi tontille tupsahtaa komea, tumma mies, joka sanoo nimekseen Taneli Haaveinen. Serena lähestulkoon pomppii riemusta, mutta epäonneksi Taneli ei pidä flirttailusta. Aijai, taitaa jämähtää ystävyyssuhteeksi.

Pian Serena saa soiton komealta townielta, joka pyytää häntä viettämään iltaa stadiin ystäviensä kanssa. Minä vihaan noita ystäväretkiä - mutta mitäpä Serena ei tekisi saadakseen tavata hurmaavan miesehdokkaan.

Pian Serena on häätänyt kaikki miehen ystävät ja pari suuntaa treffeille. Treffit ovat käteviä - niistä saa platinamielialan, ystäviä, tarpeet vihreälle ja lopuksi pikaystävän, arvokkaan tavaran tai taitopisteen.

Ja sitten, punaisen betoniseinän vieressä ja auringonmuotoisen lampun alla Serena saa ensisuudelmansa tältä townielta. Tästä taitaa tulla todellinen rakkaustarina.

Tietysti Serenan pitää tehdä tuttavuutta muidenkin naapuruston miesten kanssa. Jos vaikka löytyisi parempi sulhasehdokas. Mutta kuvan mies se ei ole - ei tuolla nenällä ja leualla.

Löytyisiköhän tästä rautapapasta Serenalle elinikäinen kumppani?

Tai ehkei sittenkään. Ei tuolla pärställä.

Heeetkonen! Peliini ilmestyy taas vaihteeksi vampyyri, ja taksin jo tilannut Serena jää juttelemaan. Lemmenjuoman pienellä kannustuksella Serenan ja Kreivi Kiisken suhteet pomppaavat nopeasti yli viidenkympin. Taksi huristaa pois, ja Serena joutuu tilaamaan uuden.

Kutsuttuaan tuon yön kuninkaan kämpilleen Serena lämmittelee vielä hieman välejä Kreivin kanssa. Lopulta tunnelma tiivistyy hieman liikaa ja Serena joutuu puraistuksi.

On tässä vampirismissa hyvätkin puolensa. Esimerkiksi tämä. Mutta taidan silti kutsua treffipalvelun, töissähän täytyy käydä.

Serena ostaa antivampiriinia ja juo kulauksen. Hetken neitokaisen kasvoilla käväisee omituinen ilme, ja pian hän nousee leijumaan ja alkaa huutaa. Onneksi antivampiriinin teho oli oikea, Serena antivampirisoituu.

Harmi vain, että tämä kuvake jää Serenalle vielä normaalinakin. Pelottavaa.

Tässä on Serenan nykyinen omaisuus. Kaiken rahan hän on saanut tekemällä itse rankasti töitä. Aika hyvin, jos muistaa extremealun?

Niin, tehän muistatte sen ihanan townien, nimeltään Kari, jota nähtiin tässä tarinassa vähän aikaa sitten? No, hän alkoi aivan yli-ihanaksi ja toi Serenalle yli 13 000 simoleonia, joilla Serena rakensi itselleen ja rakkaalleen pienen sinisen talon.

Niin, Serena edistyi mukavasti lääketieteen uralla ja sai sen urapalkinnon takapihallaan, mutta työ alkoi viedä tilaa elämältä. Niinpä Serena vaihtoi lääketieteestä politiikan saralle.

Ja sitten eräänä päivänä Serena rohkaisi mielensä ja pyysi mieheltään:
"Kari kulta... me olemme jo rikkaita ja kauniita ja rohkeita, joten elämämme menettää merkityksensä... hankitaan lapsi!"
Ja Kari myöntyi.

Pian Serena onkin raskaana. Valitettavasti näistä asioista tietämättä Serena tähyilee vauvaa pöntöstä. Ei löydy.

Niin kullannuppuset, minähän olen koko tarinan ajan kiusannut teitä olemalla näyttämättä tämän Karin kasvoja, vaikka Serena ja hän ovatkin olleet yhdessä jo jonkin aikaa. Niin, tässä hän on. Serena ja Kari menevät naimisiin salaa olohuoneessaan, kun Kari on vielä pyjamassaan.

Sitten Serenan vatsa kasvaa hassusti vain ylävatsan kohdalta. Johtuu varmaan ladatuista farkuista jotka ovat a-i-van liian tiukat Serenalle.

Ja sitten eräänä yönä Serenan maalatessa kammottavan rumaa taulua synnytys käynnistyy. Serenan vatsaan sattuu, mutta onneksi hän muistaa millaista oli muuttua vampyyrista ihmiseksi, joten hän selviää hyvin.

Tyttövauvahan sieltä tuli. Pikkuinen on perinyt kaikki äidinsä värit ja saa nimekseen Netta. No niin, perijä on selvä.

Netta kasvaa näin suloiseksi taaperoksi. Hän on suloinen ja kaunis aivan kuten äitinsäkin.

Ja mitä muutakaan Serena vapaa-aikanaan tekee kuin pamahtaa paksuksi. Kireissä farkuissa.

Ja pieni poika, Eppu Mustamäki tulee maailmaan. Näihin tunnelmiin loppuu tämä tarina. Seuraava osa kertookin sitten perijätär Netan kasvusta ja elämästä. Serenan tarina hujahti ohi aivan liian pian - pelissänikin ajassa, joka kesti aamuyhdeksästä kahteen. Minäkö pelaan liikaa simsiä?

(noh, olin kipeänä)